Kirkkopyhiä ja vähän muitakin päiviä latinaksi

Sukututkijat, jos kohta muutkin historioitsijat, saattavat törmätä aika ajoin ongelmiin, joita esiintyy, kun seurakunnissa on tavattu kirjata tapahtumia latinankielisten kirkkopyhien mukaan. Nykypäivänä harva meistä osaa latinaa, ja vaikka osaisikin, ei siitä huolimatta osaa välttämättä sijoittaa päivämääriä kohdalleen, koska kirkkovuosi ei ole tuttu. Tutkittuaan joitakin omia tapauksiaan ja kuultuaan sattumoisin, ettei olekaan ainut, jolla saattaa olla asian kanssa hiukan kummastelemista, tämän laatija päätti laittaa asialle pisteen (jonka perään toki voi aina laittaa uusia virkkeitä) ja selvittää asiaa ainakin auttavasti.

Projektissa ovat suureksi avuksi olleet ensisijaisesti muutamat latinankielen nettisanakirjat, Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkkokäsikirja II eli evankeliumikirja, historismi.net (kiitos tiedosta, suoria lainauksia olen pyrkinyt välttämään, joskin huonolla menestyksellä), Suomen Sukututkimusseuran HisKi-tietokanta sekä An Online Resource of Medieval Liturgical Texts, Googlesta puhumattakaan.

Aluksi on aakkosjärjestyksessä jokunen satunnainen aihetta vähintään sivuava termi, sitten kirkkovuoden juhlapyhistä tärkeimmät latinalaisine nimineen. Päivämäärä alkaa olla melko lailla haarukassa, kun näitä käyttää yhteistyössä juliaanisen ikikalenterin kera. Markku Nykäsen kalenteri on ainakin toistaiseksi kadonnut netistä, mutta tilalle tarjoilen dinsläkt.se:n oivallista versiota (kiitos vinkistä!) :

http://dinsläkt.se/helligdager.php

Latinalaisten nimien selvitysten ohessa on myös useimpia mainittuja kirkkopyhiä koskien lainaus em. evankeliumikäsikirjasta. Tämän tarkoitus Raamatunaiheineen on lähinnä auttaa tarkastelijaa hahmottamaan ajatusta siitä, miten kirkkopyhät ovat vaikuttaneet elämään ja minkälaiset kirkolliset aiheet ovat kenties olleet tapetilla haetun tapahtuman aikoihin (tämä informaatio on toki nykyaikaa eikä esim. 1700-lukuista, jolloin näitä juhlapyhiä on ajanilmaisuun enimmälti käytetty ainakin kirkonkirjoissa, mutta aihepiiri on tietenkin pysynyt koko lailla muuttumattomana).

 

Aakkosellinen hakemisto, josta haluamaansa kirkkopyhää klikkaamalla pääsee tarkempaan informaatioon:

Ascensio Domini
Cantate
Cinerum
Circumcisio Christi
Dominica 1 Adventus
Dominica 1 post Epiphaniam
Dominica 1 post octavas Pentecosten
Dominica 1 Quadragesimae
Dominica 2 Adventus
Dominica 2 post Epiphaniam
Dominica 2 post Pascha
Dominica 2 post Pentecosten
Dominica 2 Quadragesimae
Dominica 3 Adventus
Dominica 3 post Epiphaniam
Dominica 3 post Pascha
Dominica 3 Quadragesimae
Dominica 4 Adventus
Dominica 4 post Epiphaniam
Dominica 4 post Pascha
Dominica 4 Quadragesimae
Dominica 5 post Epiphaniam
Dominica 5 post Pascha
Dominica 6 post Epiphaniam
Dominica de Passione
Dominica in Albis
Dominica in Octavis Paschae 
Dominica Palmarum
Dominica Pentecostes
Dominica post Ascensionem
Dominica post Nativitatem Domini
Dominica Quinquagesimae
Dominica Resurrectionis
Dominica Septuagesimae
Dominica Sexagesimae
Epiphania
Esto mihi
Exaudi
Feria 2 Hebdomadae Sanctae
Feria 2 post Pascha
Feria 3 Hebdomadae Sanctae
Feria 3 post Pascha
Feria 4 Hebdomadae Sanctae
Feria 4 post Pascha
Feria 5 in Caena Domini
Feria 5 post Pascha
Feria 6 in Parasceve
Feria 6 post Pascha
Festo Transfigurationis Domini
Hebdomada Sancta
Infra Hebdomada Pentecostes

Infra octavis Paschae

Invocavit
Jubilate
Judica
Laetare
Misericordia Domini
Nativitas Christi
Nativitas Domini
Nativitas Innocentium
Nativitas Ioannis Baptiste
Octava Nativitatis Domini
Oculi
Quasimodogeniti
Reminiscere
Rogate
S. Ioannis Evangelista
S. Stephani
Sabbato in Albis
Sabbato Sancto
Trinitatis
Vigilia Epiphaniae
Vigilia Nativitatis Domini
Vigilia Pentecostes

 

Lyhyt sanasto

   
ante Esim. ante meridiem (a.m.) ennen puoltapäivää
dies Päivä
dies Dominicus sunnuntai
dies Lunae maanantai
dies Martis tiistai
dies Mercurii keskiviikko
dies Jovis torstai
dies Veneris perjantai
dies Saturni lauantai
Dominica, Dom, D:ca sunnuntai, pyhäpäivä
Epiphania Loppiainen
Esto mihi Laskiaissunnuntai. 7. sunnuntai ennen pääsiäistä. 49 päivää ennen pääsiäistä. Paastonaikaan valmistuminen, paasto alkaa seuraavasta tiistaista, laskiaistiistaista.
Eodem Samana (vuonna, päivänä, hetkenä jne.)
Exaudi Helluntaita edeltävä sunnuntai
Exsurge 8. sunnuntai ennen pääsiäistä
feria Lyhenys: fer. Päivä
feria prima (fer. I) sunnuntai
feria secunda maanantai
feria tertia tiistai
feria quarta keskiviikko
feria quinta torstai
feria sexta perjantai
feria septima lauantai
Festo Juhla, pyhä (yhdistettynä juhlan tai pyhimyksen nimeen) esim. Festo Transfigurationis Domini (Kirkastussunnuntai). Myös esim. festo Cath. - Katariinan päivä.
Invocavit

6. sunnuntai ennen pääsiäistä. 1. paastonajan sunnuntai.

Jubilate 3. sunnuntai pääsiäisestä
Judica 2. sunnuntai ennen pääsiäistä
Laetare 3. sunnuntai ennen pääsiäistä
Misericordias 2. sunnuntai pääsiäisestä
Nativitas Christi Joulupäivä. 300-luvulta alkaen Roomassa alettiin viettää Kristuksen syntymäjuhlaa joulukuun 25. päivänä, kun aiemmin syntymäjuhlaa vietettiin loppiaisena
Palmarum Palmusunnuntai
Pascha Pääsiäinen, Kristuksen ylösnousemuksen juhla
Post Esim. post meridiem (p.m.) jälkeen puolenpäivän
Quasimodogeniti 1. sunnuntai pääsiäisestä
Reminiscere 5. sunnuntai ennen pääsiäistä.
Rogate 5. sunnuntai pääsiäisestä. Myös: Vocem jocunditatis
Sabbatum, sabbatinus Lauantai
Sabbatum magnum Myös: Sanctum. Lankalauantai, Hiljainen lauantai
Septuagesima 7. sunnuntai ennen pääsiäistä
Sexagesima 6. sunnuntai ennen pääsiäistä
Transfiguratio Christi Kirkastussunnuntai. Seitsemättä kolminaisuudenpäivän jälkeistä sunnuntaita on Ruotsissa ja Suomessa 1500-luvulta lähtien sanottu kirkastussunnuntaiksi. Vuoden 1571 kirkkojärjestyksessä mainitaan, että 7. kolminaisuudenpäivän jälkeisenä sunnuntaina saarnataan aiheesta Jeesus Kirkastusvuorella.
Trinitatis Pyhän kolminaisuuden päivä, Helluntain jälkeinen sunnuntai. 56 päivää pääsiäisestä.
Trium Regnum Itämaan tietäjien muistojuhla. Katso Epiphanus.
Vigilia Aatto


 

Ja sitten kirkkovuoteen...

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkovuosikalenteri seuraa läntistä perinnettä, jossa kirkkovuosi alkaa kalenterivuoden loppupuolella ensimmäisestä adventtisunnuntaista. Kirkkovuoden keskus on pääsiäinen, ja se päättyy vuoden lopulla tuomiosunnuntaihin. Kirkkovuotemme rakentuu siis joulun, pääsiäisen ja helluntain ympärille.

 

ADVENTTIAIKA

Ensimmäisestä adventtisunnuntaista alkaa uusi kirkkovuosi. Tällainen käytäntö vakiintui läntisessä kristikunnassa keskiajan lopulle tultaessa, ja se näkyy jo

meidän ensimmäisessä messukirjassamme Missale Aboense (1488). Adventtiaikaan (latinan sanasta adventus Domini = Herran tuleminen) kuuluu neljä adventtisunnuntaita. Jeesuksen syntymää edelsi odotuksen aika, jolloin profeetat välittivät Jumalan kansalle lupauksia Vapahtajan tulemisesta.

Joulun odotusaikana seurakunta omistaa uudelleen nämä lupaukset ja valmistautuu kuulemaan sanomaa niiden toteutumisesta. Ensimmäisen adventtisunnuntain jälkeisestä maanantaista on vanhastaan alkanut jouluaattoon asti kestänyt adventtipaasto, jota kutsutaan myös pieneksi paastoksi erotuksena pääsiäistä edeltävästä suuresta paastosta. Neljäs adventtisunnuntai omistetaan useimpien kirkkojen tavoin lasta odottavalle Marialle.

Adventtiajan pyhät

     
Pyhä Latinaksi Selitys Kirkkopyhän sanoma
     
Dominica 1 Adventus Ensimmäinen adventtisunnuntai

Uskonpuhdistuksen kirkoissa päivän päätekstinä on keskiajan perinteen mukaisesti kertomus

Jeesuksen ratsastuksesta Jerusalemiin. Jeesus ei tullut Jerusalemiin maallisten valtiaiden tavoin, vaan

nöyränä, aasilla ratsastaen. Näin hän liittyi Sakarjan kirjan profetiaan rauhan kuninkaan tulemisesta.

Tähän viittaa myös päivän nimitys nöyrtymisen adventti (adventus humiliationis).

Dominica 2 Adventus Toinen adventtisunnuntai

Evankelisessa kristikunnassa tämän päivän aiheena on Kristuksen tuleminen kunniassaan aikojen

lopulla. Tämän ilmaisee myös nimitys adventus glorificationis, jonka Eerik Sorolainen Postillassaan

(1621) suomensi sanoilla Christuxen cunnialisesta tulemisesta. Seurakunnan tulee kärsivällisesti

kilvoitellen odottaa Kristuksen tuloa. Keskelle hätää ja syyllisyyttä seurakunta on saanut lupauksen

pelastuksen ajasta. Tämä lupaus täyttää sen toivolla ja ilolla.

Dominica 3 Adventus: Kolmas adventtisunnutai

Päivän raamatullinen keskushenkilö on Johannes Kastaja. Hänen kehotuksensa katumukseen ja

parannukseen koskee myös meitä. Johannes viittaa Jumalan Karitsaan, joka kantaa koko maailman

synnin. Saamme tunnustaa syntimme luottaen Kristuksessa annettuun pelastukseen. Tämä on pääasia jouluun valmistautumisessa – joulupaastossa.

Johannes oli merkki siitä, että profeettojen ennustukset olivat täyttymässä: Vapahtaja oli pian tuleva.

Kristuksen toiminnassa toteutuivat pelastuksen ajan merkit, ja samoin hän tulee yhä uudelleen sanassa

ja sakramenteissa seurakuntansa keskelle pelastuksen lahjat mukanaan. Tähän hänen »hengelliseen tulemiseensa» viittaa latinankielinen nimitys adventus spiritualis et sanctificationis.

Dominica 4 Adventus  Neljäs adventtisunnuntai

Tämä sunnuntai omistetaan lasta odottavalle Marialle, Herran äidille. Vapahtajan äidin odotus ja Herran kansan joulun odotus kuuluvat yhteen.

Jouluun valmistautumisen loppuvaihe alkaa. Ihmisen sisäisen mielialan tulee olla valmis suuren

sanoman vastaanottamiseen.

 

JOULUN AIKA

Jouluaatosta loppiaiseen ulottuvan ajan keskeisenä sanomana on Jeesuksen syntymä. Varsinaisia joulunpyhiä oli vuoden 1772 kalenteriuudistukseen asti neljä, sen jälkeen niitä on ollut kaksi. Käsikirjauudistuksessa 1958 lisättiin evankeliumikirjaan alaviite, jossa on evankeliumi- ja epistolateksti myös kolmatta (apostoli Johanneksen päivä) ja neljättä (viattomien lasten päivä) joulupäivää varten käytettäväksi siellä, missä näitä päiviä vietetään.

Joulunajan pyhät

     
Pyhä Latinaksi Selitys Kirkkopyhän sanoma
     
Vigilia Nativitatis Domini Jouluaatto

Jouluaattona ollaan profeettojen lupausten toteutumisen ovella. Jouluaaton aihe on pelastuksen kaipuu ja lupaus Vapahtajasta. Siksi jouluprofetiat

kuuluvat jouluaaton jumalanpalveluksiin silloinkin, kun niissä luetaan muita joulun tekstejä.

Nativitas Christi, Nativitas Domini  Joulupäivä, Kristuksen syntymäpäivä

Joulun jumalanpalvelukset jaksottuvat seuraavasti:

Jouluyö on Kristuksen syntymisen yö. Seurakunta kuulee enkelin viestin: »Tänään on teille syntynyt Vapahtaja.» Jouluyön messu (enkelten messu) on

suuressa osassa kristikuntaa joulunvieton päätapahtuma.

Jouluaamun jumalanpalveluksessa (paimenten messu), joka täällä Pohjolassa

on perinteisesti ollut joulun tärkein jumalanpalvelus, lähdemme paimenten kanssa Betlehemiin. Siellä näemme sen, mitä on tapahtunut.

Joulupäivän jumalanpalveluksessa (kansan messu) kiitämme Jumalaa siitä, että hän on antanut Poikansa tulla ihmiseksi, veljeksemme, jotta meistä tulisi Jumalan lapsia.

S. Stephani Tapaninpäivä (2. joulupäivä)

Ensimmäisen marttyyrin Stefanoksen ja hänen myötään kaikkien marttyyrien muistopäivä, muodostaa vastakohdan ensimmäiselle joulupäivälle. Jumalan pelastussanoma jakaa ihmiset sen vastaanottaviin ja sen hylkääviin, Kristuksen seuraajiin ja hänen vainoojiinsa. Jumala antaa Pyhän Hengen voimaksi jokaiselle, joka rohkeasti tunnustaa uskonsa Kristukseen.

S. Ioannis Evangelista  Apostoli Johanneksen päivä (3. joulu-päivä)

Joulukuun 27. päivä on vanhan ajan lopulta asti omistettu apostoli Johannekselle, joka kirkon

perinteessä on samastettu neljännen evankeliumin kirjoittajaan. Johanneksen päivän sijoittaminen

joulunpyhiin johtunee siitä, että Johanneksen evankeliumin alku julistaa Sanan lihaksituloa.

Johannes korostaa Jumalan rakkautta ihmisiä kohtaan. Tämä rakkaus on tullut ilmi Jeesuksen

syntymässä. Jumalan rakkaus velvoittaa kristityt rakastamaan toisiaan.

Nativitas Innocentium Viattomien lasten päivä (4. joulupäivä)

Joulukuun 28. päivänä muistellaan Herodeksen lastenmurhan uhreja sekä Joosefin, Marian ja Jeesuslapsen pakoa Egyptiin. Tapaninpäivän tavoin tämäkin päivä muistuttaa, että uskoon kuuluu valmius

marttyyriuteen ja vaino Jeesuksen tähden voi kohdata myös sivullisia. Päivä muistuttaa lisäksi Jeesuslapsen

ihmeellisestä pelastumisesta. Jumalan Poika säästyi Vapahtajan tehtävää varten.

Dominica post Nativitatem Domini 1. Sunnuntai joulusta

Tätä pyhäpäivää sanotaan sekä pyhän perheen että Simeonin ja Hannan sunnuntaiksi. He olivat

temppelissä odottaneet Jumalan lupausten täyttymistä. Vaikka Jeesus-lapsi ei erottunut muista lapsista,

he näkivät hänessä aikakauden käänteen.

Octava Nativitatis Domini, Circumcisio Christi Kristuksen ympärileikkaamisen ja nimenannon päivä.

Tammikuun ensimmäinen päivä sai kirkollisen sisältönsä jo ennen kuin sitä vietettiin kalenterivuoden

vaihtumisen päivänä. Päivä on ns. joulun oktaavi (kahdeksas päivä, viikon kuluttua vietettävä jälkijuhla).

Kuvaus Jeesuksen lapsuudesta on ehtinyt ympärileikkaukseen ja nimenantoon asti, ja siihen liittyen tekstit puhuvat Jeesuksen nimen merkityksestä. Muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei meille ole

annettu. Jeesus-nimi merkitsee ’Herra on apu, Herra pelastaa’. Siihen nimeen on turvallista luottaa

alkavana vuotena.

 

 LOPPIAISAIKA

Loppiainen on kristikunnan vanhimpia juhlia, vanhempi kuin joulu. Juhlaan on kytkeytynyt useita eri aiheita. Se on alkuaan ollut Kristuksen syntymäjuhla, minkä vuoksi sitä vieläkin joskus sanotaan »vanhaksi jouluksi». Vanhalta ajalta periytyy myös loppiaisen toinen aihe, Jeesuksen kasteen juhla. Tässä merkityksessä loppiaista viettää edelleen itäinen kristikunta. Kolmas vanha aihe on Kaanan häät.

Kaikkiin näihin teemoihin viittaa loppiaisen perinteinen nimi epifania, Herran ilmestyminen (dies epiphaniae Domini), joka näkyy jossain muodossa edelleen miltei kaikissa kirkoissa.

Läntisessä kristikunnassa loppiaisen aiheeksi tuli keskiajalla kertomus Jeesusta kumartamaan tulleista tietäjistä, joiden ajateltiin olleen kuninkaita. Loppiaisen vanhemmat aiheet siirrettiin kahteen loppiaista seuraavaan sunnuntaihin.

Pääsiäisen hallitseva asema jouluun nähden näkyy siinä, että loppiaisajan kesto vaihtelee eri vuosina pääsiäisen ajankohdan mukaan. Pääsiäinen on kirkkovuoden keskus.

Loppiaisajan pyhät

     
Pyhä Latinaksi Selitys Kirkkopyhän sanoma
     
Vigilia Epiphaniae Loppiaisaatto  
Epiphania Loppiainen

Loppiaisen evankeliumi kertoo idän tietäjistä, jotka tulivat osoittamaan kunnioitustaan juuri syntyneelle

juutalaisten kuninkaalle. Tietäjät olivat vieraiden kansojen edustajia. Tämä osoittaa, että Kristus on valo

kaikille maailman kansoille. Loppiainen muistuttaa kirkon lähetystehtävästä. Joulun sanoma kuuluu

kaikille.

Dominica 1 post Epiphaniam 1. loppiaisen jälkeinen sunnuntai

Sunnuntain aiheena on Jeesuksen kaste, loppiaisen vanhakirkollinen aihe. Jeesuksen kasteesta

näkökulma laajenee kristilliseen kasteeseen yleensä. Kaikki Uuden testamentin tekstit keskittyvät tänä

sunnuntaina kasteeseen ja sen merkitykseen kristityn elämässä. Jeesuksen kaste hänen kärsimystiensä

alkuna on meidän kasteemme perusta. Kasteessa meidät on liitetty Kristukseen ja hänen kirkkoonsa.

Dominica 2 post Epiphaniam 2. loppiaisen jälkeinen sunnuntai

Kaanan häitä kuvaava teksti oli aikoinaan yksi loppiaisen aiheista. Kun kertomus tietäjistä liitettiin

keskiajalla loppiaiseen, evankeliumiteksti Kaanan häistä sijoitettiin toiseen loppiaisen jälkeiseen

sunnuntaihin. Näin kirkkovuodessa siirrytään Jeesuksen lapsuudesta hänen julkisen toimintansa alkuun. Jeesus kutsuu ihmisiä näkemään Jumalan suuria tekoja.

Dominica 3 post Epiphaniam 3. loppiaisen jälkeinen sunnuntai

Jeesuksen julkinen toiminta on alkanut. Opettamalla ihmisiä ja parantamalla sairaita Jeesus ilmaisee

jumalallisen kirkkautensa. Hänen ihmetekonsa ja niiden ihmisten todistukset, jotka ovat saaneet tuntea

hänen voimansa, herättävät kansallisuudesta riippumatta uskon häneen auttajana ja Vapahtajana.

Dominica 4 post Epiphaniam 4. loppiaisen jälkeinen sunnuntai

Tämän sunnuntain sanoma kehottaa meitä jättäytymään kaikessa Jeesuksen varaan. Hän auttaa meitä sisäisessä ja ulkonaisessa hädässä. Luonnonvoimatkin ovat Jeesukselle alamaisia. Ihminen on kaikessa riippuvainen hänestä. Usko häneen, joka tyynnytti myrskyn ja pelasti Pietarin hukkumasta, voittaa toivottomuuden ja antaa uutta luottamusta.

Dominica 5 post Epiphaniam 5. loppiaisen jälkeinen sunnuntai

Jeesus kertoo vertauksen kylväjästä, joka kylvää hyvän siemenen peltoonsa. Mutta myös hänen

vastustajansa kylvää siemenensä. Kummankin kylvämä siemen kasvattaa oman satonsa, mutta ihminen ei kykene aina arvioimaan, missä kulkee Jumalan ja pahan valtakunnan raja. Vasta Jumala tekee oikean erottelun aikojen lopulla. Uskovien tulee sen tähden antaa Jumalan sanan vaikuttaa. Näin he

kestävät toistensa heikkouksia odottaessaan Jumalan korjuuaikaa.

Dominica 6 post Epiphaniam 6. loppiaisen jälkeinen sunnuntai

Jeesuksen opetuksen ja apostolien todistuksen mukaan ihmiskuntaa kohtaavat lopunaikoina vaikeat

koettelemukset. Niiden ulkoisia tunnusmerkkejä ovat luonnonmullistukset, sodat, levottomuudet ja

vainot. Lisäksi kristikuntaa hajottaa voimistuva eksytys.

Kristukseen sitoutuneelle uskovalle ajan synkät merkit ovat kuitenkin kuin synnytystuskia, joita seuraa

Jumalan valtakunnan lopullinen voitto. Siksi hän ahdingon aikoinakin säilyttää luottamuksensa

Raamatun lupauksiin. Kestävyyttä lopunajan ahdingoissa rukoilemme myös Isä meidän –rukouksen viimeisessä pyynnössä »Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta».


PÄÄSIÄISJAKSO

 

Pääsiäisjaksoon kuuluu kolme vaihetta: valmistautuminen (paastonaika), itse juhla ja helluntaihin asti kestävä juhla-aika. Pääsiäisjakson keskuksen muodostaa ristin ja ylösnousemuksen pääsiäinen.

Paastonaikaa edeltävät sunnuntait

Paastonaikaa edeltää runsaan kahden viikon ajanjakso, joka muodostaa siirtymävaiheen loppiaisajasta paastonaikaan. Tämä aika on tarpeen paastoon valmistautumisessa sekä paaston merkityksen ja sisällön opettamisessa.

Sunnuntaiden vanhat latinankieliset nimet osoittavat, että tämä ajanjakso (ns. esipaasto) liittyy kirkkovuoden pääsiäisjaksoon.

Paastonaikaa edeltävät pyhät

     
Pyhä Latinaksi Selitys Kirkkopyhän sanoma
     
Dominica Septuagesimae 3. sunnuntai ennen paastonaikaa (Septuagesimasunnuntai)

Päivän latinankielinen nimi septuagesima (= seitsemäskymmenes) ilmaisee päivien lukumäärän

pääsiäiseen, johon seurakunnan katse nyt kääntyy. Tästä päivästä on vanhastaan alkanut papiston

paasto. Seurakuntaa kehotetaan kilvoittelemaan kärsivällisesti Jumalan armoon luottaen.

Päivän evankeliumiteksteissä muistutetaan, että Jumalan armoa ei ansaita. Hänen hyvyytensä on sama

kaikkia kohtaan.

Dominica Sexagesimae 2. sunnuntai ennen paastonaikaa (Sexagesimasunnuntai)

Tämän sunnuntain, sexagesiman (= kuudeskymmenes), evankeliumiteksteissä puhutaan Jumalan sanan kylvämisestä. Jeesus on kylväjä, mutta myös hänen opetuslapsensa on lähetetty uskollisesti

kylvämään sanaa luottaen siihen, että Jumala antaa aikanaan kasvun.

Dominica Quinquagesimae, Esto mihi Laskiaissunnuntai

Sunnuntain suomenkielinen nimi tulee paastoon laskeutumisesta. Pian alkaa yksinkertaisten

elämäntapojen, itsekieltäymyksen aika. Sunnuntain latinankielinen nimi esto mihi (= ole minulle) on

puolestaan saatu päivän vanhan antifonin alkusanoista (Ps. 31: 3).

Jeesuksen julkinen toiminta saavuttaa käännekohtansa. Vaellus Jerusalemiin, kohti kärsimystä ja kuolemaa, alkaa. Mutta juuri tällä tiellä Ihmisen Poika kirkastetaan. Jumalallinen rakkaus voittaa antaessaan itsensä alttiiksi kuolemaan asti. Tarvitsemme silmiemme avautumista, jotta näkisimme, miten Jeesus kärsii meidän puolestamme ja koko maailman puolesta. Vapahtaja kysyy myös meiltä itsemme alttiiksi antamista Jeesuksen seuraamisessa.


 Paastonaika

 

Pääsiäistä edeltäväksi valmistusajaksi vakiintui varhain 40 arkipäivää käsittävä paastonaika. Sunnuntaipäiviä ei siis laskettu paastopäiviksi. Paastonajan pituuden esikuvana on Uudessa testamentissa Jeesuksen paasto autiomaassa. Vanhassa testamentissa esikuvia ovat esimerkiksi Mooseksen paasto vuorella, profeetta Elian paasto ja Niniven kaupungin saama katumusaika. Koska kristikunnan alkuaikoina seurakunnan uudet jäsenet kastettiin mieluimmin pääsiäisenä, paastonajasta tuli myös kasteelle valmistautumisen viimeinen vaihe.

Paastonajalla on useita tavoitteita, esimerkiksi

– ihminen katuu syntejään ja kiintymistään tähän maailmaan sekä haluaa

palata täyttämään Jumalan tahdon

– ihminen tutkistelee Jumalan pyhyyttä ja rakkautta, joka näkyy Kristuksen

kärsimyksessä ja kuolemassa

– ihminen pyrkii myös kasvamaan yhä vastuullisempaan elämäntapaan ja

luopumaan omastaan hädänalaisten hyväksi.

Ruokatottumusten ja muiden elämäntapojen yksinkertaistaminen voi olla avuksi paastoon liittyvässä hengellisessä kilvoituksessa. Paastonajan alkuosan aiheita ovat katumus, mielenmuutos ja taistelu pimeyden valtoja vastaan. Katumusluonnetta ilmentää myös se, että hallelujasäe vaihtuu psalmilauseeksi ja Kunnia sekä kiitosvirsi Pyhälle

Kolminaisuudelle jätetään pois.

Paastonajan loppuosa, kaksi viimeistä viikkoa, keskittyy Kristuksen kärsimykseen. Pieni kunnia päivän psalmin lopussa jää pois. Palmusunnuntaina seurakunta lähtee seuraamaan Vapahtajan elämän viimeisiä vaiheita.

 

Paastonajan pyhät

     
Pyhä Latinaksi Selitys Kirkkopyhän sanoma
     
Cinerum Tuhkakeskiviikko, Laskiaistiistain jälkeinen päivä, 46 päivää ennen pääsiäistä.

Paastonaika alkaa laskiaisen jälkeisestä keskiviikosta, tuhkakeskiviikosta, joka on saanut nimensä paastoon liittyneestä tuhkan sirottelemisesta pään päälle. Se oli katumuksen ja parannuksen vertauskuva.

Suomessakin päivää sanottiin jo keskiajalla tuhkakeskiviikoksi tai tuhkan ja säkin päiväksi (dies cineris, dies cinerum et cilicii). Myöhemmin nimitys unohtui, mutta on viime aikoina tullut uudelleen käyttöön.

Tuhkakeskiviikkona tunnustamme, että olemme syyllisiä Kristuksen kärsimykseen. Kadumme ja

pyydämme anteeksi syntejämme luottaen hänen sovituskuolemaansa. Pyydämme myös voimaa antaa

anteeksi lähimmäisillemme.

Dominica 1 Quadragesimae, Invocavit 1. paastonajan sunnuntai

Päivän latinankielinen nimi invocavit (= hän huutaa minua) tulee tämän sunnuntain antifonin alusta (Ps.

91: 15).

Ensimmäisen paastonajan sunnuntain keskeinen aihe on kertomus Jeesuksen kiusaamisesta autiomaassa. Häntä houkuteltiin pettämään kutsumuksensa, mutta hän voitti kiusaukset. Kiusaaja ei jätä rauhaan ketään nykypäivänkään ihmistä, mutta apumme on Kristus, kiusausten voittaja.

Dominica 2 Quadragesimae, Reminiscere 2. paastonajan sunnuntai

Nimitys reminiscere (= muista minua) tulee päivän antifonista (Ps. 25: 6).

Jeesus taisteli pimeyden valtoja vastaan myös parantamalla sairaita ja antamalla synnit anteeksi. Tähän toimintaan liittyivät rukous ja usko.

Dominica 3 Quadragesimae, Oculi 3. paastonajan sunnuntai

Nimitys oculi (= minun silmäni) on saatu päivän antifonin alusta (Ps. 25: 15).

Kertomukset pahojen henkien ulosajamisesta liittyvät erityisesti kolmanteen paastonajan sunnuntaihin.

Pääsiäistä edeltävä aika oli vanhalla ajalla kasteelle valmistautumisen aikaa. Kastetoimitukseen taas

sisältyi useita eksorsismeja eli pahan hengen ulosajamisia. Aihepiiriltään tämä sunnuntai liittyy

ensimmäiseen paastonajan sunnuntaihin. Se panee ihmisen miettimään, kenen puolella hän on.

Dominica 4 Quadragesimae, Laetare 4. paastonajan sunnuntai

Vanhan antifonitekstin alkusanasta (Jes. 66: 10) saatu nimitys laetare (= iloitkaa) ilmaisee, että tämä

sunnuntai on eräänlainen levähdyspaikka, virvoittava keidas paastonajan erämaavaelluksella.

Tätä pyhää on sanottu puolipaastosunnuntaiksi, sillä se sijaitsee keskellä paastonaikaa. Toinen nimitys

on leipäsunnuntai, koska päivän tekstit puhuvat viidentuhannen ruokkimisesta ja ihmisten tarvitsemasta hengellisestä ravinnosta. Jeesus itse on elämän leipä. Hän jakaa lahjojaan meille ja opettaa meitä jakamaan omastamme tarvitseville. Sisällöltään tämä sunnuntai sivuaa kiirastorstain aihepiiriä.

Dominica de Passione, Judica 5. paastonajan sunnuntai

Nimitys judica (= hanki minulle oikeutta) on päivän antifonin alusta (Ps. 43: 1).

Tästä sunnuntaista alkaa hiljaisen viikon loppuun ulottuva ns. syvä paastonaika. Siksi päivää on sanottu

kärsimyksen sunnuntaiksi (dominica passionis). Jeesuksen aikalaiset eivät ymmärtäneet hänen

olemustaan ja tehtäväänsä, mutta »kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät», oli tuleva kivi, jolle Jumalan

seurakunta rakentuu. Jeesus on uuden liiton välittäjä. Hän on kuollut kootakseen yhteen kaikki hajallaan

olevat Jumalan lapset.

Dominica Palmarum Palmusunnuntai

Palmusunnuntain ja 1. adventtisunnuntain evankeliumitekstit kertovat samasta tapahtumasta.

Kristuksen julkinen toiminta tähtäsi alusta lähtien hänen elämänsä viimeisiin päiviin.

Palmusunnuntain nimi (dominica palmarum) viittaa Jeesuksen ratsastukseen Jerusalemiin, jolloin

ihmiset heittivät palmunoksia hänen kulkutielleen. Tämän muistelemiseen on liittynyt tapa tuoda

kirkkoihin palmunoksia ja niistä tehtyjä koristeita. Niitä on myös kannettu palmusunnuntain kulkueissa.

Pohjoisemmissa maissa on palmunoksien sijasta käytetty pajunoksia.

Palmusunnuntaina alkaa kunnian kuninkaan alennustie. Betaniassa voideltu Jeesus ratsasti

Jerusalemiin kohti kärsimystä ja kuolemaa, mutta juuri niistä tuli toivon ja voiton merkki, jonka vertauskuvia ovat palmunoksat. Palmusunnuntaina Kristuksen kirkko lähtee seuraamaan hänen elämänsä viimeisiä vaiheita.

Hebdomada Sancta Hiljainen viikko

Palmusunnuntaina alkavan hiljaisen viikon jumalanpalveluksissa Kristuksen kärsimyshistoriaa voidaan seurata eri tavoin. Yksi tapa on lukea kärsimyshistoria kokonaisuudessaan, maanantaina Matteuksen, tiistaina Markuksen, keskiviikkona Luukkaan ja perjantaina Johanneksen evankeliumin mukaan.

Toinen mahdollisuus on käyttää hiljaisen viikon arkipäivien tekstiaineistoa. Voidaan myös lukea perinteisiä ahtitekstejä. Maanantaihin kuuluvat Jeesuksen rukous Getsemanessa, hänen vangitsemisensa ja Pietarin kieltäminen (toinen ahti), tiistaihin Jeesuksen tutkiminen neuvoston,

Pilatuksen ja Herodeksen edessä (kolmas ahti), keskiviikkoon hänen tuomitsemisensa ja viemisensä

Golgatalle (neljäs ahti). Jeesuksen ristinkuolema (viides ahti) ja hautaaminen (kuudes ahti) kuuluvat

pitkäperjantaihin. Ehtoollisen asettaminen, joka sisältyy ensimmäiseen ahtiin, kuuluu kiirastorstaihin.

Kristuksen kärsimyshistoriaa voidaan seurata myös perinteisen Ristin tien rukoushetkien avulla. Ristin

tie koostuu useista pysähdyspaikoista (asemista), jotka ulottuvat Jeesuksen tuomitsemisesta hänen

hautaamiseensa. Eri pysähdyspaikkoja voidaan myös yhdistellä.

Feria 2 Hebdomadae Sanctae Hiljaisen viikon maanantai Jeesus Getsemanessa
Feria 3 Hebdomadae Sanctae Hiljaisen viikon tiistai Jeesus tutkittavana
Feria 4 Hebdomadae Sanctae Hiljaisen viikon keskiviikko Jeesus tuomitaan
Feria 5 in Caena Domini Kiirastorstai

Kiirastorstai muodostaa pääsiäisjakson käännekohdan. Tuhkakeskiviikkona alkanut katumusaikapäättyy kiirastorstain ehtoollisjumalanpalvelukseen.

Kuten leipäsunnuntai oli keidas paastonajan sunnuntaiden joukossa, samoin poikkeaa kiirastorstai

luonteeltaan hiljaisen viikon muista päivistä. Raamatullisena pääaiheena on ehtoollisen asettaminen.

Lisäksi kiirastorstaina on vanhastaan muisteltu Jeesusta, joka pesee opetuslasten jalat.

Katolisessa maailmassa kiirastorstai on ollut ripittäytymispäivä. Tähän viittaa sen suomalainen nimikin (ruotsin sanasta skära = puhdistaa; kansanuskomuksissa kiira on myös ollut paha, joka on karkotettu pihapiiristä). Myös latinan nimitys dies viridium (= vihreiden oksien päivä) liittyy ripittäytymisaiheeseen: ehtoollisyhteydestä erotetut otettiin takaisin seurakunnan yhteyteen ja heistä tuli jälleen Kristus-viinipuun tuoreita oksia. Saksan Gründonnerstag (= vihreä torstai) on käännös latinasta. Jotkut ovat selittäneet sen tulevan itkemistä tarkoittavasta sanasta grünen (greinen) ja viittaavan katumuksentekijöiden kyyneliin.

Englannin Maundy Thursday viittaa kiirastorstain jalkojenpesuun, joka on päivän viettoon kuuluva

kirkollinen seremonia mm. ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa sekä eräissä protestanttisissa

yhteisöissä. Se palauttaa mieliin Jeesuksen käskyn, että kristittyjen tulee rakastaa ja palvella toisiaan.

Kiirastorstain aihe on kertomus Jeesuksen ja hänen opetuslastensa viimeisestä yhteisestä ateriasta ja

pyhän ehtoollisen asettamisesta. Raamatuntekstit avaavat erilaisia näkökulmia alttarin sakramentin

sisältöön: uuden liiton ateria, Jeesuksen uhrikuoleman muisto, syntien anteeksiantaminen, kiitos ja ilo,

taivaallisen juhlan odotus ja murretun leivän luoma yhteys.

Kiirastorstain jumalanpalveluksen päätteeksi alttari voidaan riisua liturgisista esineistä ja vaatteista (ks.

kiirastorstain messu Jumalanpalvelusten kirjassa). Alttarin riisuminen aloittaa ristin ja ylösnousemuksen

pääsiäisen, pääsiäispäivän iltaan jatkuvan kolmen päivän juhla-ajan (triduum sacrum, triduum

paschale), joka ilmaisee Kristuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen yhteenkuuluvuuden.

Feria 6 in Parasceve Pitkäperjantai

Pitkäperjantain sanoma julistaa: Kristus on kuollut meidän edestämme. Hänen sovitustyönsä on täytetty.

Siksi tämä on suuri päivä kristikunnassa. Monissa kielissä se näkyy jo päivän nimessä. Useissa

slaavilaiskielissä ja jopa sukukielissämme unkarissa ja virossa käytetään nimityksiä, jotka merkitsevät

´suuri perjantai´ (esim. vir. suur reede). Kristityn saamaa sovituksen lahjaa kuvastaa myös englannin

nimitys Good Friday, ´hyvä perjantai´. Monissa romaanisissa kielissä päivää kutsutaan ´pyhäksi

perjantaiksi´ (esim. ransk. Vendredi saint). Saksan kielen nimityksessä Karfreitag taas korostuu

Kristuksen ristinkuoleman murheellisuus (kar-osa on vanhaa saksaa ja merkitsee ´surua´).

Suomessa käytettävä nimitys pitkäperjantai on käännöslaina ruotsista: långfredag. ´Pitkää´ ilmaisevaa

sanaa käytetään perjantain yhteydessä yleisesti vain Pohjoismaissa. Vanhoista lähteistä käy ilmi, että

´pitkää´ on käytetty aiemmin myös anglosaksien keskuudessa (Long Friday).

Pitkäperjantain raamatunteksteissä seurataan Golgatan tapahtumia ristiinnaulitsemisesta Jeesuksen

kuolemaan. Kello 15 voidaan viettää Jeesuksen kuolinhetken muistoa (ks. Jeesuksen kuolinhetken

rukoushetki Jumalanpalvelusten kirjassa). Pitkäperjantain iltajumalanpalvelus taas on perinteisesti

omistettu Jeesuksen hautaamiselle, jolla Jumala on pyhittänyt meidänkin hautamme lepokammioksi.

Sabbato Sancto Hiljainen lauantai

Päivän aihe on Kristus haudassa ja tuonelassa. Kuolemallaan ja ylösnousemisellaan Kristus voitti

kuoleman ja kadotuksen vallan ja vapautti ne, jotka olivat panneet toivonsa häneen.

 

Pääsiäisaika

 

Pääsiäinen on kirkkovuoden keskus, josta lasketaan aikaa sekä taakse- että eteenpäin. Sitä onkin sanottu juhlien juhlaksi siksi, että sen aihe, Kristuksen ylösnousemus, on kristillisen uskon keskeisin asia. Alkuaan pitkäperjantai ja

pääsiäinen muodostivat yhden juhlan, mutta 300-luvulla pitkäperjantai erkani erilliseksi juhlapäiväksi.

Juhlan suomalainen nimi viittaa paastosta pääsemiseen. Useissa kielissä nimi juontuu juutalaisten pesah-juhlasta, jota vietetään Egyptistä vapautumisen muistoksi. Kristikunnassa Egyptin orjuudesta pääseminen alettiin nähdä

ennusmerkiksi siitä, että Kristus vapautti ihmiskunnan synnin, kuoleman ja turmiovaltojen orjuudesta.

 

Pääsiäisajan pyhät

     
Pyhä Latinaksi Selitys Kirkkopyhän sanoma
     
Dominica Resurrectionis Pääsiäispäivä

Pääsiäisyön messu on pääsiäisjuhlan keskeinen jumalanpalvelus pääsiäisaamun messun rinnalla.

Pääsiäisyö ja -aamu muodostivatkin aluksi yhden jumalanpalveluskokonaisuuden. Pääsiäisyön

jumalanpalveluksen tarkoitus oli alun perin Herran odottaminen. Ehtoollista vietettiin auringonnousun

aikaan. Aurinko on ylösnousseen Herran vertauskuva, ja auringonnousu symboloi hänen kuolleista

nousemistaan. Kynttilät, jotka sytytetään pääsiäisyön messussa, kuvaavat nousevaa aurinkoa ja

kuoleman pimeyden väistymistä.

Pääsiäisyön jumalanpalveluksen aiheina ovat Vanhan testamentin pääsiäiskertomukset, kasteen

muistaminen ja tapahtumat pääsiäisaamuna puutarhahaudalla. Jeesuksen hauta on tyhjä. Jumala on herättänyt Jeesuksen kuolleista ja murtanut näin haudan ja kuoleman kahleet. Me muistamme myös,

että kasteessa olemme kuolleet ja nousseet ylös yhdessä Kristuksen kanssa.

Pääsiäispäivänä riemu kaikuu seurakunnassa: Kristus on ylösnoussut! Pääsiäisen sanoma on kristillisen

uskon ydin ja perusta. Enkelin viesti saavuttaa tyhjän haudan edessä seisovat opetuslapset. Kristus on

herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta, jotka ovat kuolleet. Hän on voittanut kuoleman, synnin ja

kadotuksen vallan. Ylösnousemus vahvistaa, että Jeesus on Jumalan Poika.

Infra octavis Paschae Pääsiäisviikko

Pääsiäispäivää seuraavana kahdeksan päivän jaksona on jo 200–300-luvulta lähtien pidetty päivittäin

jumalanpalvelus, jossa on luettu kertomuksia ylösnousseen Vapahtajan ilmestymisestä oppilailleen.

Keskeisenä aiheena on vaeltaminen uudessa elämässä, valossa.

Feria 2 post Pascha  2. pääsiäispäivä

Toisena pääsiäispäivänä muistetaan ylösnousseen Jeesuksen ilmestymistä opetuslapsille ja muutamille

naisille. Ilmestykset vakuuttivat heidät hänen kuolleista nousemisestaan ja jatkuvasta läsnäolostaan.

Seurakunta elää Ylösnousseen seurassa.

Feria 3 post Pascha Pääsiäisen jälkeinen tiistai  
Feria 4 post Pascha Pääsiäisen jälkeinen keskiviikko  
Feria 5 post Pascha Pääsiäisen jälkeinen torstai  
Feria 6 post Pascha Pääsiäisen jälkeinen perjantai  
Sabbato in Albis Pääsiäisen jälkeinen lauantai

Päivän keskiaikainen latinalainen nimi sabbatum in albis deponendis (= poisriisuttavien valkoisten

vaatteiden lauantai) viittaa siihen, että pääsiäisyönä kastetut kantoivat kastetoimituksessa puettua

valkoista pukua koko viikon. Kristityn kutsumukseen kuuluu valon lapsena eläminen uudessa elämässä.

Dominica in Octavis Paschae/Dominica in Albis, Quasimodogeniti Pääsiäisen jälkeinen sunnuntai

Päivän latinalainen nimi quasi modo geniti (= niin kuin vastasyntyneet) on päivän antifonin (1. Piet. 2: 2)

alkusanoista ja viittaa pääsiäisenä kastettuihin. Kun pääsiäisen jälkeisen viikon vietto ajan mittaan

rajoittui pääsiäisen jälkeiseen sunnuntaihin, myös kasteeseen liittyvä velvoitus elää »uutena ihmisenä»

tuli jumalanpalveluksessa esille erityisesti silloin.

Kasteen ja tämän sunnuntain yhteys ilmenee myös päivän toisessa latinalaisessa nimessä dominica in

albis (= valkoisten vaatteiden sunnuntai, alkuaan pitempi muoto dominica in albis depositis = pois

riisuttujen valkoisten vaatteiden sunnuntai). Kannettuaan koko »valkoisen viikon» kasteessa saamaansa valkoista vaatetta kastetut pukeutuivat nyt jälleen tavalliseen arkiasuun. Heidän tehtävänsä oli tästä lähtien todistaa jokapäiväisessä elämässään ylösnousseesta Vapahtajasta ja hänessä täyttyneestä

Jumalan lupauksesta. Tämä lupaus pysyy lujana silloinkin, kun ihminen heikkoudessaan epäilee sitä.

Päivän raamatuntekstit kertovat siitä, että ylösnoussut Jeesus ilmestyi epäileville opetuslapsilleen ja

vakuutti heidät ylösnousemuksestaan. Ilo valtasi opetuslapset, kun he kohtasivat Jeesuksen elävänä.

Dominica 2 post Pascha, Misericordia Domini 2. Pääsiäisen jälkeinen sunnuntai

Tätä pyhäpäivää sanotaan Hyvän paimenen sunnuntaiksi. Päivän latinalainen nimi misericordia Domini (= Herran laupeus, uskollisuus) tulee päivän antifonin alusta (Ps. 33: 5).

Jeesus on hyvä paimen, joka pitää huolen lampaistaan. Ylimpänä paimenena hän lähettää

opetuslapsensa huolehtimaan Jumalan laumasta.

Dominica 3 post Pascha, Jubilate 3. Pääsiäisen jälkeinen sunnuntai

Päivän antifonin alusta (Ps. 66: 1) saatu nimitys jubilate (= riemuitkaa) muistuttaa pääsiäisajan

luonteesta. Seurakunta juhlii iloiten Herran ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta ja suuntaa katseensa uuteen elämään taivaassa, minne Jeesus on mennyt valmistamaan omilleen sijaa. Kristityt odottavat »ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee» (Hepr. 13: 14). Jeesuksen ylösnousemus on jo nyt tehnyt heidät uusiksi luomuksiksi. Kun Kristus palaa takaisin, heistä tulee hänen kirkastetun ruumiinsa kaltaisia.

Dominica 4 post Pascha, Cantate 4. Pääsiäisen jälkeinen sunnuntai

Kehotus cantate (= laulakaa) sekä sen pohjana oleva psalmi 98 kytkevät tämän pyhän vahvasti pääsiäisajan »iloisten» sunnuntaiden ketjuun. Seurakunta kulkee Voittajan jäljissä totuudessa ja rakkaudessa kohti täydellistä iloa taivaassa. Pyhän Hengen johtamina kristityt saavat jo nyt elää taivaan kansalaisina maailmassa.

Dominica 5 post Pascha, Rogate 5. Pääsiäisen jälkeinen sunnuntai, rukousunnuntai

Rogate (= anokaa, rukoilkaa) poikkeaa muiden pääsiäisen jälkeisten sunnuntaiden latinalaisista

nimityksistä sikäli, ettei sitä ole saatu päivän antifonista vaan rukouskulkueista, joita Roomassa järjestettiin 300-luvulta alkaen. Ne korvasivat keväisin pelloille suuntautuneet pakanalliset kulkueet. 400-luvun lopulta lähtien kirkolliset rukouskulkueet sijoittuivat rukoussunnuntain ja helatorstain välisiin arkipäiviin, mistä johtuu niiden myöhempi nimi käyntipäivät (ruotsin gångdagar). Rukoussunnuntain tekstit puhuvat siitä, mitä rukoileminen on ja mitä lupauksia siihen sisältyy. Teksteissä kerrotaan myös Kristuksesta suurena esirukoilijana ja rukoilemisen opettajana.

Ascensio Domini Helatorstai, eli Kristuksen taivaaseenastumisen päivä, 40 päivää pääsiäisestä

Helatorstain eli Kristuksen taivaaseenastumisen päivän aihe ja ajankohta, 40 päivää pääsiäisestä, on

saatu Apostolien teoista (Ap. t. 1: 6–14).

Kristus korotettiin taivaisiin. Hän on astunut taivaalliselle valtaistuimelle ja istuu nyt Jumalan oikealla puolella. Hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Me emme voi saada yhteyttä Kristukseen inhimillisten aistiemme välityksellä, mutta silti hän on Pyhän Henkensä kautta sanassa ja sakramenteissa läsnä seurakuntansa keskellä. Hänen

seuraajiensa tehtävä on viedä sanoma korotetusta Herrasta koko maailmaan.

Dominica post Ascensionem, Exaudi Pääsiäisen jälkeinen sunnuntai, Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeinen sunnuntai

Sunnuntain latinalainen nimi exaudi (= kuule, Herra) on päivän antifonin alusta (Ps. 27: 7). Seurakunta

odottaa rukoillen Pyhän Hengen lahjaa.

Ennen taivaaseenastumistaan Kristus lupasi omilleen Pyhän Hengen ja kehotti heitä odottamaan tämän

lupauksen täyttymistä. Kristuksen lupaama Pyhä Henki luo yhteyden taivaaseen astuneen Herran ja

opetuslasten (seurakunnan) välille, karkottaa pelon ja tekee kristityt osallisiksi Kristuksesta ja hänen

lahjoittamastaan pelastuksesta. Pyhä Henki vakuuttaa kristityille, että he ovat Jumalan lapsia ja saavat

Jeesuksen tavoin kutsua Jumalaa nimellä Abba, Isä.

 

Helluntaijakso

Helluntai on pääsiäisajan viimeinen juhla. Siitä lähtien nimetään kirkkovuoden loppujakson sunnuntait helluntain mukaan. Tämä nimeämistapa korostaa Kristuksen ylösnousemusta kristillisen uskon ytimenä ja pääsiäistä kirkkovuoden keskuksena. Lisäksi näin ilmaistaan, että aika ensimmäisestä Pyhän kolminaisuuden päivästä viimeiseen tuomioon on Pyhän Hengen aikaa.

Helluntain jälkeisten sunnuntaiden keskeisiä aiheita ovat Jeesuksen opetukset, elämä kristittynä Pyhän Hengen johdatuksessa ja kirkon todistus uskostaan. Tätä ilmentää myös liturgisena värinä käytettävä vihreä, elämän, kasvun ja toivon väri.

Helluntain ajankohta määräytyy Apostolien teoissa (Ap. t. 2) kuvatusta Pyhän Hengen vuodattamisesta, joka tapahtui Kristuksen ylösnousemuksen jälkeisenä juutalaisten helluntaina. Juutalaiset viettävät helluntaijuhlaansa 50. päivänä

pääsiäisestä. Juhlan suomenkielinen nimi on saatu ruotsin kielen ilmauksesta helig dag (= pyhä päivä). Monissa kielissä juhlan nimi pohjautuu kreikan sanaan pentekoste (= viideskymmenes). Juutalaisten helluntai oli sadonkorjuun ja 100-luvulta jKr. myös lainsaamisen juhla. Kristillisessä helluntaissa tulivat keskeisiksi aiheiksi Pyhän Hengen saaminen ja Hengen toiminta sekä alkuseurakunnan ja koko Kristuksen kirkon synty. Helluntaina toimitettiin ensimmäiset kristilliset kasteet.

Varhaisessa kirkossa helluntai oli pääsiäisen ohella toinen vuoden kastepäivistä.

Helluntaiaattoon huipentuu helatorstaista alkava Pyhän Hengen odottaminen. Sen iltaan sopii juhlaan valmistava iltajumalanpalvelus tai iltarukous (vesper).

Helluntain raamatuntekstit puhuvat Pyhästä Hengestä lupauksena ja lahjana. Hänet on lähetetty meille puolustajaksi, auttajaksi ja lohduttajaksi. Tässä Hengessä Kristus on kirkossaan jatkuvasti läsnä. Pyhä Henki liittää maailman

kaikki kristityt Kristuksen kirkkoon, yhteen Herraan ja yhteen uskoon. Näin helluntain sanoma merkitsee vastakohtaa sille hajaannukselle, mikä on kuvattu kertomuksessa Babylonin tornista.

 

Helluntaiajan pyhät

     
Pyhä Latinaksi Selitys Kirkkopyhän sanoma
     
Vigilia Pentecostes Helluntaiaatto Tule, Pyhä Henki
Dominica Pentecostes Helluntaipäivä Pyhän Hengen vuodattaminen
Infra Hebdomada Pentecostes Helluntaiviikko

Pyhän kolminaisuuden päivästä alkava viikko puhuu Hengen synnyttämästä elämästä. Pyhän Hengen työ ei rajoittunut Jerusalemiin, vaan levisi koko maailmaan. Sanan ja Hengen vaikutus synnytti uskon Kristukseen ja loi uskovissa keskinäisen yhteyden. Seurakunta oppi käsittämään itsensä yhdeksi Jumalan kansaksi,

Kristuksen ruumiiksi.

 

Helluntain jälkeinen aika

Helluntain jälkeiset pyhät

     
Pyhä Latinaksi Selitys Kirkkopyhän sanoma
     
Trinitatis Pyhän kolminaisuuden päivä, viikko helluntaista

Läntisessä kirkossa määrättiin vuonna 1334, että helluntain jälkeistä sunnuntaita vietetään Pyhän

Kolminaisuuden juhlana. Pyhäpäivän sanomassa kiteytyy kirkon opetus Jumalan kolmiyhteisyydestä.

Pyhän Kolminaisuuden päivä on uskontunnustuksen päivä.

Raamatuntekstit puhuvat Jumalan salatusta olemuksesta, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen. Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Hän vaikuttaa

Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Usko ei käsittele Jumalan olemusta tiedollisesti eritellen vaan

ihmetellen, ylistäen ja hänen armotekojaan julistaen.

Dominica 2 post Pentecosten/Dominica 1 post octavas Pentecosten Toinen Pyhän kolminaisuuden päivän jälkeinen sunnuntai

Tämän sunnuntain sisältönä ovat katoamattomat taivaalliset aarteet ja toisaalta katoavat ja petolliset

maalliset rikkaudet. Rikkauksien tavoittelu johtaa itsekkyydestä kasvaviin tekoihin, Jumalan rakkaus

johtaa hänen tahtonsa mukaiseen palvelevaan elämään. Siinä Kristus on esimerkkimme. Hän oli rikas

mutta tuli köyhäksi tehdäkseen meidät rikkaiksi.

Nativitas Ioannis Baptiste Juhannuspäivä, Johannes Kastajan syntymäpäivä

Johannes Kastajalle omistetuista juhlista säilyi meillä uskonpuhdistuksen jälkeen erillisenä pyhäpäivänä

vain hänen syntymäpäivänsä eli juhannus 24. kesäkuuta. Juhlaa on vietetty 400-luvun alkupuolelta

lähtien. Sen ajankohta perustuu käsitykseen, että Johannes syntyi kuusi kuukautta ennen Jeesusta.

Juhlan raamatullinen lähtökohta on Luuk. 1: 26, 36. Pelastushistoriallisesti juhannus viittaa seuraavaan

jouluun. Nykyisin juhannusta vietetään kesäkuun 19. päivää seuraavana lauantaina.

Saamansa nimen (Johannes = Jumala on armollinen) mukaisesti Johannes julisti Jumalan armollista

hyvyyttä, pelastusta ja syntien anteeksiantamista.

Kirkko on viettänyt vanhastaan myös Johannes Kastajan mestauspäivää (29.8.). Sen evankeliumiteksti

(Mark. 6: 14–29) on otettu vaihtoehtoiseksi saarnatekstiksi.

Kirkollisen aiheen lisäksi juhannukseen sisältyy Suomessa kansallisen juhlan (Suomen lipun päivä) ja

keskikesän luonnonjuhlan aineksia.

Festo Transfigurationis Domini kirkastussunnuntai

Kirkastussunnuntaita on vietetty Ruotsissa ja Suomessa jo 1500-luvulta lähtien 7. kolminaisuudenpäivän jälkeisenä sunnuntaina (nykyisin 8. sunnuntai Pyhän kolminaisuuden päivästä). Kristuksen kirkastuminen oli hänen elämänsä taitekohta. Apostolit saivat omin silmin nähdä hänen jumalallisen suuruutensa ja kuulla Jumalan äänen: »Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä.» Jumalan kirkkaus tulee ilmi kaikkensa

uhraavassa rakkaudessa. Vuorella apostoleille ilmestyivät kirkastetun Kristuksen lisäksi Mooses ja Elia, Vanhan testamentin lain ja profeettojen edustajat. Kristillinen kirkko näki alusta lähtien Kristuksen elämänvaiheet, kuoleman ja ylösnousemuksen Vanhan testamentin lupausten täyttymisenä.


Käytännössä kirkkovuoden loput pyhät on laskettu Pyhän kolminaisuuden päivästä tyyliin Dominica 17 post Trinites. Koska tämän projektin ensisijainen tarkoitus ei ole uskonkappaleiden tutkiminen, jäävät  nämä pyhät käsittelemättä tarkemmin. Aiheesta lähemmin kiinnostuneet voivat tutustua evankeliumikirjaan täällä.

Ohessa vielä esimerkinomaisesti pieni tutkimus luovutetun Karjalan Jaakkimassa vuonna 1730 haudattujen ihmisten hautausaikamerkinnöistä tulkintoineen. Vakaan tulkintani mukaan näissä on nimenomaan kyse hautauspäivistä, vaikka ne onkin merkitty joissakin läheteissä kuolinpäiviksi. Lienee selvää, etteivät ihmiset ole kolmesataa vuotta sittenkään kuolleet vain pyhäpäivinä...

Jaakkimassa vuonna 1730 haudattujen ihmisten hautauspäivämerkintöjä

     
Merkintä haudattujen luettelossa Selitys Tulkittu päivämäärä
     
Festo Circumsiones Christ:   Circumsitio Christi, Kristuksen ympärileikkauksen ja nimenannon päivä   1.1.1730
Dom 1:a post. Epiph: Dominica 1 post Epiphaniam: 1. loppiaisen jälkeinen sunnuntai     11.1.1730
Dom. 2:a post. Epiph:   Dominica 2 post Epiphaniam: 2. loppiaisen jälkeinen sunnuntai   18.1.1730
Dom. Septuages:   Dominica Septuagesimae: 3. sunnuntai ennen paastonaikaa  25.1.1730
Dom. Sexagesim:  Dominica Sexagesimae: 2. sunnuntai ennen paastonaikaa    1.2.1730
Dom: Quinquages   Dominica Quinquagesimae: Laskiaissunnuntai  8.2.1730
Dom. Invocav: Dominica 1 Quadragesimae, Invocavit: 1. paastonajan sunnuntai   15.2.1730
Dom. Reminiscere  Dominica 2 Quadragesimae Reminiscere: 2. paastonajan sunnuntai 22.2.1730
Dom. Oculi  Dominica 3 Quadragesimaev Oculi: 3. paastonajan sunnuntai 1.3.1730
Dom Latare  Dominica 4 Quadragesimae, Laetare: 4. paastonajan sunnuntai (puolipaastosunnuntai) 8.3.1730
Dom. Judica Dominica de Passione, Judica: 5. paastonajan sunnuntai 15.3.1730
Långfredag (yllättäen ruotsia!) Feria 6 in Parasceve: Pitkäperjantai 27.3.1730
Dom. misoricord:  Dominica 2 post Pascha, Misericordia Domini: 2. Pääsiäisen jälkeinen sunnuntai   12.4.1730
Dom: Jubilate   Dominica 3 post Pascha, Jubilate: 3. Pääsiäisen jälkeinen sunnuntai 19.4.1730
Dom. Cantate Dominica 4 post Pascha, Cantate: 4. Pääsiäisen jälkeinen sunnuntai  26.4.1730
Dominica Rogate  Dominica 5 post Pascha, Rogate: 5. Pääsiäisen jälkeinen sunnuntai, rukoussunnuntai 3.5.1730
Dom Exaudi Dominica post Ascensionem, Exaudi: 6. Pääsiäisen jälkeinen sunnuntai, Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeinen sunnuntai  10.5.1730
Festo Pentecostes Feria 1:a Ensimmäinen helluntain jälkeinen päivä (2.helluntaipäivä) 18.5.1730
Festo Trinitatis Trinitatis: Pyhän kolminaisuuden päivä, viikko helluntaista 24.5.1730
Dom. 1:a post. Trinit. Pyhän kolminaisuuden päivän jälkeinen sunnuntai 31.5.1730
Dom 3 post. trin. 3. Pyhän kolminaisuuden päivän jälkeinen sunnuntai 14.6.1730
Dom 4 post. trin. 4. Pyhän kolminaisuuden päivän jälkeinen sunnuntai 21.6.1730
Dom 6:ta post trin:  6. Pyhän kolminaisuuden päivän jälkeinen sunnuntai   5.7.1730
Dom 7 post. trin. 7. Pyhän kolminaisuuden päivän jälkeinen sunnuntai  12.7.1730
Dom. 8 p. trin:  8. Pyhän kolminaisuuden päivän jälkeinen sunnuntai  19.7.1730  
Dom 9 p. trin: 9. Pyhän kolminaisuuden päivän jälkeinen sunnuntai 26.7.1730
Dom 10 p. trin:  10. Pyhän kolminaisuuden päivän jälkeinen sunnuntai 2.8.1730
Dom 11 p. trin: 11. Pyhän kolminaisuuden päivän jälkeinen sunnuntai   9.8.1730
Dom 12 p. trin: 12. Pyhän kolminaisuuden päivän jälkeinen sunnuntai 16.8.1730
Dom 13 p. trin: 13. Pyhän kolminaisuuden päivän jälkeinen sunnuntai 23.8.1730
Dom 15 p. trin:  15. Pyhän kolminaisuuden päivän jälkeinen sunnuntai  6.9.1730
Dom 16 p. trin: 16. Pyhän kolminaisuuden päivän jälkeinen sunnuntai 13.9.1730
Dom 17 p. trin: 17. viikkoa Pyhän kolminaisuuden päivästä 20.9.1730
Dom. 18 p. trin: 18. Pyhän kolminaisuuden päivän jälkeinen sunnuntai 27.9.1730
Dom 21 p. trin: 21. Pyhän kolminaisuuden päivän jälkeinen sunnuntai  18.10.1730
Dom 24 p. trin: 24. Pyhän kolminaisuuden päivän jälkeinen sunnuntai 8.11.1730
Dom. 26 p. trin: 26. Pyhän kolminaisuuden päivän jälkeinen sunnuntai 22.11.1730
Dom 3 Advent. Dominica 3 Adventus: Kolmas adventtisunnuntai 13.12.1730
Dom. 4 Advent. Dominica 4 Adventus: Neljäs adventtisunnuntai 

20.12.1730

 

 



© Antti Laukkanen 2007-2015

v.1 original

v.2. linkit lisätty ja kirjoitusvirheitä korjailtu 9.1.2007

v.3. Kieliasua tarkistettu, sanastoa täsmennetty, editoriaalisia korjauksia suoritettu 16.2.2011

v.4. Kalenterilinkki vaihdettu.